Tänään on Isänpäivä. Oli hienoa saada pojalta postia ja suklaata, ja onnittelut vielä puhelimessa.
Olen isä, vaikka minulla ei biologista lasta olekaan. Poika tuli avioliiton myötä ja olen nykyisestä uskovasta perheestäni Herran edessä ylpeä. Rakkaus on kantava voima ja ainoa, joka vie perille.
So. taivaaseen.
Tosiasia kuitenkin on, ettei meistä maallisista isistä ole juuri mihinkään. Todellinen Isä on Isä meidän, joka on taivaissa. Isä, Kaikkivaltias Jumala. Hänellä on valta ja voima ja kunnia. Vain Hän voi antaa onnen ja autuuden. Maalliset ilot antamisineen kalpenee sen kaiken rinnalla mitä Taivaan Isällä on meille tarjolla. Ikuinen elämä taivaassa. Siitä ei tarjous parane.
Oma isäni kuoli puukkoon 1991 ja usein muistelen tuota ihmeellistä tyyppiä, joka oli minut laittanut alulle aikanaan. Hänkin oli pohjimmiltaan hyvä ihminen, vaikka alkoholi teki hänestä väkivaltaisen. On se vaan kumma juttu, että kun elämä muuten sujuisi ihan mallikkaasti niin sitten joku yksi osa, tässä kohdin viina, tuhoaa sitten kaiken. Pienestä se on elämä joskus kiinni. Isästäni jäi kuitenkin ihan hyvä maku suuhun, koska ehdimme sopia riitamme, ennenkuin hän kuoli henkirikoksen uhrina. Olisi kyllä ollut hienoa todeta, että hän meni taivaaseen, mutta epäillä täytyy kun kuoli varsin langenneessa tilassa ja 4,2 promillen humalassa.
Paljon on kipuilua maailmassa, kuten hyvin tiedetään. Tämän tästä kuulee, kuinka se ja se on taas langennut huumeisiin ja niin edelleen. Itse ajattelen mitä Sana sanoo: kun Jeesus tekee vapaaksi, niin me todella ollaan vapaita. Uskoon tullessa me saamme Pyhän Hengen sinetin ja riippuvuudet saavat väistyä. Sitten kun eivät väisty niin vika ei ole Hengessä, vaan meissä itsessämme. Aivan samoin, kuin Jumala antaa auringon nousta joka päivä ja antaa siten kasvun viljalle ja muulle kasvillisuudelle. Mutta jos emme viljele ja pidä huolta maaperästä, ei tulos ole toivottu. Näin käy jos emme kasva uskossa ulos noista huumeista, pornosta, tupakasta ja milloin mistäkin.
Ainoa ase, ja tehokas, on päivittäinen rukous ja Raamatun lukeminen. Terve seurakuntayhteys on myös tärkeä, eli missä ympäristössä kasvamme.
Meidän ei pidä tuomita ketään, vaikka kuinka joku ajattelisi eri tavalla, mutta syntiä ei pidä myöskään siunata hyväksymällä sitä. Samoin ei samaan suuhun kuulu kirous ja kiitos, eikä samasta lähteestä pulppua karvasta ja makeaa vettä. Tämä on hyvä muistaa.
Isä haluaa lapselleen pelkkää hyvää. Sitä on meidän kaikkien haluttava toisillemme. Ehdoton rakkaus vaatii sitä. Ja sillä Agape-rakkaudella Isämme rakastaa meitä. Amen!
